Image

EtEne-hankkeen tavoitteena on kehittää vertaisohjausta vastaamaan digitalisoituvan toimintaympäristön tarpeisiin. Hankkeessa kehitetään erityisesti vertaisohjaajien digitaalisia- ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Hankkeen tavoitteisiin päästään seuraavien toimenpiteiden kautta:
-Kartoitetaan vertaisohjauksen nykytilaa ja kehittämistarpeita
-Digityökaluihin ja virtuaalialustoihin tutustuminen ja niiden testaaminen
-Laaditaan koulutusmateriaalit valittuihin työkaluihin ja alustoihin
-Koulutetaan vertaisohjaajat työkalujen käyttöön ja hyödyntämiseen ohjaustyössä
-Kootaan hankkeen aikana kerätystä tiedosta materiaalipankki vertaisohjaajien kouluttajien ja muiden vertaisohjaustoimijoiden käyttöön

Hankkeen tuloksena syntyy toimintamalli, jossa vertaisohjaus on tasa-arvoista ja saavutettavaa lähi- ja etäopiskelijoille, huomioiden myös esteettömyysnäkökulmat. Vertaisohjaajien ja ohjattavien digitaitojen kehittyessä valmius toimia joustavammin ja monipuolisemmin digitalisoituvan opiskelu- ja ohjausympäristön muutoksissa kasvaa.

Hankkeen aikana vertaisohjaajille karttuu kokemustietoa siitä, miten digitaalisesti tuetun vertaisohjauksen keinoin voi tukea yhteisöjen kehitystä.

EtEne-hankkeella on kaksi kokoaikaista työntekijää. projektipäällikkö Niina Piispanen ja hanketyöntekijä Martti Muraja sekä yksi puolipäiväinen työntekijä, hanketalous- ja viestintäasiantuntija Kaisa Keihäskoski.

Voit ottaa yhteyttä hankkeeseen sähköpostilla etene[at]lapinamk.fi. Muista myös ottaa hankkeen some seurantaan, löydät meidät IG:stä nimellä @etene_hanke!

Hankkeen myötä vertaisohjaukseen luotiin materiaalipankki, johon pääset oheisesta linkistä.
MATERIAALIPANKKIIN →
BLOGIKIRJOITUKSET
ROHKEA ROKAN SYÖ - OPISKELIJAKUNTA HANKETOTEUTTAJANA
Martti, Kaisa ja Niina pitelevät toistensa nimilappuja.

19.1.2023 Kirjoitus on julkaistu alunperin Lapin AMKin Pohjoisen tekijät- blogissa.

Niina Piispanen, Martti Muraja ja Kaisa Keihäskoski työskentelevät Opiskelijakunta ROTKOn EtEne-hankkeessa.

Koronapandemia mullisti maailmamme monilla tavoin. Vaikka opiskelijakunnissa on totuttu jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen, vaihtuvathan päättäjämme ja suunnannäyttäjämme vuosittain, tuntuivat uuden tilanteen aiheuttamat haasteet vuorelta. Samaan aikaan, kun resurssit pienenivät merkittävästi jäsenmäärän romahduksen ja tapahtumien peruuntumisen vuoksi, työmäärä lisääntyi samassa suhteessa.

Kaikki prosessit piti miettiä uusiksi, luoda nopeassa tahdissa uusia toimintamalleja ja miettiä, miten tässä hässäkässä pidetään huolta luottamustoimijoiden ja ylipäätään opiskelijoiden eduista ja hyvinvoinnista.

Tilanteesta poiki kuitenkin jotain hyvääkin. Organisaatiomme sisällä nousi sinnikkyys ja päätimme lähteä valloittamaan tuota vuorta epätoivoon vaipumisen sijasta. Eri vaihtoehtoja pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ainoa realistinen vaihtoehto tähän on sukeltaa pää edellä hankemaailmaan.

Vaikka korkeakoulut ovat hanketoiminnan pesäkkeitä, opiskelijakuntien niukat resurssit eivät ole mahdollistaneet aiemmin kuin korkeintaan pieniä paikallisia toteutuksia tai yhteistyökuvioita.

Yhdessä kuitenkin sovimme, että emme anna tämän haitata. Totesimme, että meillä ei varsinaisesti ole mitään hävittävää, ainoastaan saavutettavaa, joten sama se on yrittää, meni syteen tai saveen. Ja onneksi yritettiin.

Hommat EtEnee

Pitkän hakuprosessin, lukemattomien muokkausten ja verottajan ennakkopäätöksen jälkeen käynnistimme tammikuussa 2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman EtEne-hankkeen.

Hankkeiden maailma ei ollut täysin vieras, sillä vuotta aiemmin aloitimme OKMn erityisrahoituksella rahoitetun MoTo-hankkeen. Mutta, kuten jokainen hankkeiden kanssa toiminut tietänee, ovat eri rahoittajien hankkeet aina ihan eri maailmansa.

EtEne-hankkeessa kehitetään, suoraan hankehakemuksesta lainattuna, vertaisohjaajien digitaalisia ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat Lapin AMKin vertaisohjaajat, eli kotoisemmin tuutorit, sekä tuutoroitavat opiskelijat. Hankkeella on kuitenkin tarkoitus myös kartuttaa vertaisohjaajien kouluttajien, opinto-ohjaajien ja ohjaustyötä tekevien sekä opettajien ja opetuksen kehittäjien tietotaitoa. Eli lähes koko Lapin AMKin poppoo kuuluu kohderyhmään joko suoraan tai välillisesti.

Hankkeen piti alunperin kestää 1,5 vuotta, mikä oli hakuvaiheessa määritelty maksimikesto. Viime vuoden lopulla avautui kuitenkin mahdollisuus hakea jatkoaikaa, ja nyt meilläkin on hakemus vetämässä, jotta saisimme jatkaa työskentelyä lokakuun loppuun ja tukea tuutoreita myös itse toiminnan alkaessa syksyllä.

Lennokas lähtö

Usein hankkeiden aloitusprosessiin kuuluvat olennaisena osana huolelliset suunnittelu-, kartoitus- ja tutkimustehtävät. Tätäkin toki tehtiin, mutta hankkeen aloitusajankohdan vuoksi toimenpiteissä piti hypätä liikkuvaan junaan. Tuutoreiden rekryäminen ja kouluttaminen ei voinut odottaa, sillä syksyllä oli jo oltava koulutettua väkeä ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Näinpä toimenpiteet käynnistettiin välittömästi yhtä aikaa pohjatöiden kanssa. Hankehallintoon perehdyttiin touhuamisen ohessa.

Syksyllä sitten tarkasteltiin, mitä kävi ja mitä voisi ehkä vielä kehittää. Ja löytyihän niitä kohteita, aika lailla koko systeemi päätettiin mullistaa uusiksi. Samaan aikaan on tasaiseen tahtiin tuotettu koulutusmateriaalia tulevaisuuden varalle, sitä mukaan kun on voitu varmistua siitä, että tietyn osa-alueen voi lyödä varmuudella pakettiin. Valmiiksi vanhentunuttahan ei kannata toki tuottaa.

Mitä on jäänyt käteen

On vaikea poimia edes muutamia esimerkkejä siitä, mitä toistaiseksi on opittu ja koettu. Alun jännitys on alkanut taittua onnistumisten myötä, mutta vielä toki riittää stressattavaa.
Positiivinen palaute, jota on saatu myös rahoittajalta, on auttanut paljon antanut uskoa omaan tekemiseen.

Hankkeen toimenpiteitä tehdessä on tullut myös huomattua yhteistyön sekä verkostojen merkitys. Opiskelijakuntakentällä monet muutkin painivat samojen asioiden kanssa ja vaikka eroja korkeakouluissa on lukemattomia on opiskelijoiden tarpeet ja ongelmat yleensä opiskelupaikkaa laajempia. Onkin hyvä, että näistä yhteisistä asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä, eikä yritetä luoda kilpailua tai kilpailun ilmapiiriä sinne, missä sitä ei tarvita.

Viime vuosien aikana on myös huomattu, että koronan aiheuttama digiloikka ei koske pelkästään koulutusta tai opiskelijoita. On tärkeää, että lähdemme rakentamaan uutta digitaalista toimintaympäristöä myös työelämän kanssa. Tähän me tähtäämme esimerkiksi opettamalla vertaisohjaajille uusia sosiaalisia ja digitaalisia keinoja tavoittaa myös kampusten ulkopuolella olevat opiskelijat. Pystymme yhdessä eri toimijoiden kanssa luomaan ympäristöä joka ei ole vain kouluun sidonnainen vaan taitoja ja kykyjä pystyisi käyttämään valmistumisen jälkeen myös työpaikalla tai töitä tehdessä.

DIGITAALISELLA LIITUTAULULLA DYNAAMISUUTTA ETÄTOTEUTUKSIIN

16.1.2023 Kirjoitus on julkaistu alunperin Yrittäjäksi Lappiin MOOC-hankkeen blogissa.

Lightboard on videoiden muotoon tallennettavien opetustilanteiden valmistamiseen tarkoitettu opetusväline, jossa heijastamattomaan lasipintaan piirretään fluorisoivilla tusseilla, joiden piirtojälki valaistaan lasilevyn reunoihin upotetuilla led-lampuilla. Esiintyjän puhe tallennetaan esimerkiksi langattomalla solmiomikrofonilla. Lightboard sopii erityisen hyvin kaavoja, kuvioita ja dataa sisältäviin aiheisiin. Vaikka sen käyttö sisältää kirjoittamista ja/tai piirtämistä, Picasso sitä käyttääkseen ei tarvitse olla. Aiheen luonnostelu paperille etukäteen helpottaa lopputuotoksen tekemistä, eikä tällöin tarvitse käyttää aikaa pyyhkimiseen tai uudelleen tekemiseen. 

Lightboard valmiina kuvattavaksi, kuva: Niina Piispanen

Lightboard valmiina kuvattavaksi, kuva: Niina Piispanen

Lightboardin hyödyt verrattuna perinteiseen liitutauluun

Koska luennoitsija on lasin takana, hän ei peitä taululla olevaa kirjoitusta. Opettaja voi kirjoittaa puhuessaan, ja kasvot ovat koko esityksen ajan katsojia kohti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä visuaalinen yhteys edistää yhteyttä opettajan ja opiskelijan välillä, mikä edesauttaa oppimistilanteeseen sitoutumista ja tiedon vastaanottamista.

Opettaja voi säädellä opetustilannetta omaa katsettaan suuntaamalla ja näin osoittaa, mihin tulee kiinnittää huomiota kulloinkin. Lightboardin käyttö mahdollistaa myös sen, että opettaja voi käyttää opetuksessa omaa persoonaa ja esimerkiksi kädenliikkeitä opetustilanteen elävöittämiseen.

Kokemuksia Lightboardin käytöstä

Etäopetuksessa usein tuntuu, että kuilu opettajan ja oppijan välillä on suunnaton. Näytön äärellä kotona istuessa ei tunnu, että opettaja on täällä minua varten. Kuinka tätä kuilua saataisiin pienennettyä? EtEne-hankkeessa vertaisohjaajien koulutuksia rakentaessa olemme yrittäneet luoda sisältöä siltä pohjalta, että oppija ei vain katso puhuvaa päätä tai seuraa kalvosulkeisia.

Miltä lightboard näyttää videolla, kuva: ruutukaappaus videosta, kuvaaja: Martti Muraja

Miltä lightboard näyttää videolla, kuva: ruutukaappaus videosta, kuvaaja: Martti Muraja

Lightboard työkaluna tuo tuotantoon huomattavaa lisäarvoa. Videomateriaalista saa inhimillisempää ja kiinnostavampaa ilman, että opetuksen sisältö kärsii. Opettaja pysyy koko ajan näkyvillä ja läsnä, samalla kun hän luo lisäpainoa tärkeille asioille taululle piirtäen tai kirjoittaen.

Taulun käyttämisessä on kuitenkin yllättävän monia huomioitavia asioita, eikä sen hyödyntäminen tapahtunut tuosta noin vain. Jotta lopputulos on laadukas ja varmasti tarkoituksenmukainen, pitää videon tekoa suunnitella hyvin. Mitä taululle kirjoittaa? Kauanko kirjoittamiseen menee? Piirränkö kuvan ennen videoita vai samalla kun puhun? Lisätyökalut tuovat laadun lisäksi myös lisätyötä. Niin ajallisten kuin rahallisten resurssien ollessa tiukat voi uuden opettelu tuntua turhalta ja kalliilta. Yrittäjäksi Lappiin MOOC -hankkeen kanssa yhteistyötä tehdessämme olemme kuitenkin huomanneet, että myös me opetuksen ja ohjauksen parissa työskentelevät tarvitsemme uusia taitoja ja työkaluja.

Helppokäyttöisyys lisää kiinnostusta

Opetustyökaluna Lightboard ei ole täysin uusi innovaatio, vaan sen käyttösuosio on kasvanut viime vuosien aikana monimuotoisen opiskelun vahvistaessa jatkuvasti asemaansa korkeakouluissa. Esimerkiksi JAMKissa se on toiminut pohjana opetushenkilöstön käyttöön rakennetulle tuberoomille, eräänlaiselle videopajalle, joka toimii sekä esiintymisen harjoittelupaikkana että videoiden tuotantopaikkana.

Jotta ihmisiä saadaan innostumaan uusien työkalujen käytöstä, tulee kuitenkin varmistaa, että niiden käytön opettelu on mahdollisimman helppoa ja hyödyntäminen sujuvaa. Digitaalisissa ratkaisuissa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että käytettävät laitteet ja sovellukset ovat mahdollisimman suoraviivaisia ja käyttövarmoja, niiden olemassaolosta ja käyttömahdollisuuksista viestitään hyvin ja esimerkiksi varaussysteemi toimii. Paraskin työkalu jää kellariin tai digitaaliseen varastoon pölyttymään, mikäli sen olemassaolosta ei tiedetä tai sen käyttö koetaan hankalaksi.

Lightboardilla on meidän kokemuksemme mukaan kaikki mahdollisuudet korvata perinteiset liitutaulut ja puhuvat päät Teams-ikkunassa – täytyy vain varmistaa, että koko yhteisössä hahmotetaan sen mahdollisuudet digitoteutusten laadun parantajana.

Projektikoordinaattori Martti Muraja (Opiskelijakunta ROTKO)
martti.muraja[at]lapinrotko.fi, puh +358 40 152 0009